Jälleen on blogimme uudistunut. Tällä kertaa siirsimme kaikki musiikkitallenteet, jotka eivät ole Kontula-aiheisia, uuteen osioomme nimeltään KontulaRocks.
Pääset sinne klikkaamalla tuossa vasemmalla olevaa linkkiä, käy ihmeessä tutustumassa.
Olemme tässä askarrelleet pois vanhempia materiaaleja, joten niitäkin löytyy, kun vain katsot vasenta reunaa alaspäin.
Kaikille loistavaa, kirpeää syksyn alkua!
Palveluksessanne
T
12 syyskuuta 2009
19 elokuuta 2009
A man with a big heart
If this was written by T-J, it would go: Ken Hensley, a man, who has made so much wonderful music, for example July morning, Lady in Black and The Wizard (Just because he has so much more knowledge, and he would write an wide-range artical about the past & the future)... But since I'm here writing it, it goes:
Last night I saw and heard something unusual.
There was this man in Lähiradio, who told us (The people in the studio and everyone who was listening that program from the radio) that he is helping animals, disabled children and musicians, who can't survive on their own.. Why, you ask? Because he loves animals, wants to make those children feel loved and cares for fellow musicians.
He also told us, that he's giving people a chance to make music, even if they can't sing, write notes or play anything, there is a small payment for it, but all the money goes to charity and he is giving his time for free.. Why, you ask?
Last night I saw and heard something unusual.
There was this man in Lähiradio, who told us (The people in the studio and everyone who was listening that program from the radio) that he is helping animals, disabled children and musicians, who can't survive on their own.. Why, you ask? Because he loves animals, wants to make those children feel loved and cares for fellow musicians.
He also told us, that he's giving people a chance to make music, even if they can't sing, write notes or play anything, there is a small payment for it, but all the money goes to charity and he is giving his time for free.. Why, you ask?
Because when he learned to play, he did it the wrong way and he wants to help those, who are struggling with the same problems and because he thinks there is a song in everyone.
As I was listening him, I could not help thinking: There's a man who has grown, who understands what's important and what's not, who sleeps well because he lives his life not hurting other
people.
There is a man with a big heart.
But then, you don't have to take my word for it, check it out yourself... Right there on the left, all the way up, just click your mouse and see...
Yours
T
As I was listening him, I could not help thinking: There's a man who has grown, who understands what's important and what's not, who sleeps well because he lives his life not hurting other
people.
There is a man with a big heart.
But then, you don't have to take my word for it, check it out yourself... Right there on the left, all the way up, just click your mouse and see...
Yours
T
12 elokuuta 2009
Lunta? Elokuussa??
Kyllä vain ja ihan vielä tässä lähellä... Kivikkoonhan avattiin Ylläs-Halli, joka ei todellakaan ole mikään hiihtoputki, tiedoksi teille, jotka niin ajattelitte!
Kyseessä on aika lailla täyden palvelun paikka, sieltähän löytyy latua, mäkeä, luistinrata, curling-halli, jopa potkukelkkailemaan pääsee, kuten videostamme näette. Lisäksi talossa on ravintola, kuntosali ja urheilutarvikemyymälä (josta saat tarvittaessa vuokrattua sukset ja muut välineet).
Erityisen iloinen olen siitä, että talon toiminnassa on otettu huomioon kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset energiaratkaisut, tarkemman kuvan saatte katsomalle nauhan.
Hyvin tuntui myös hanskassa olevan erityistarpeet, oli liikuntaesteisille tehty kulkureitti, oli yhteistyötä parolympialaisporukan kanssa, oli erilaisia mittatilausvaihtoehtoja yrityksille, kouluille ja uskaltaisin sanoa, että talon väki varmasti pystyy tuottamaan juuri sellaista palvelua, kuin itse kukin tarvitsee.
Ja kun aina kerron niin kuin asia on, sanon tässä, että en pidä lumesta, enkä hiihdä, mutta koin vierailuni Ylläs-Hallissa mahdottoman virkistävänä. Tulen menemään sinne jatkossakin, se on varma, on hauskaa käydä paikassa, josta noin selvästi huokuu iloisen, asiakaslähtöisen tekemisen maku. Ehkä sitten kuitenkin kokeilen sitä hiihtämistäkin...?
Palveluksessanne
T
Kyseessä on aika lailla täyden palvelun paikka, sieltähän löytyy latua, mäkeä, luistinrata, curling-halli, jopa potkukelkkailemaan pääsee, kuten videostamme näette. Lisäksi talossa on ravintola, kuntosali ja urheilutarvikemyymälä (josta saat tarvittaessa vuokrattua sukset ja muut välineet).
Erityisen iloinen olen siitä, että talon toiminnassa on otettu huomioon kestävän kehityksen periaatteiden mukaiset energiaratkaisut, tarkemman kuvan saatte katsomalle nauhan.
Hyvin tuntui myös hanskassa olevan erityistarpeet, oli liikuntaesteisille tehty kulkureitti, oli yhteistyötä parolympialaisporukan kanssa, oli erilaisia mittatilausvaihtoehtoja yrityksille, kouluille ja uskaltaisin sanoa, että talon väki varmasti pystyy tuottamaan juuri sellaista palvelua, kuin itse kukin tarvitsee.
Ja kun aina kerron niin kuin asia on, sanon tässä, että en pidä lumesta, enkä hiihdä, mutta koin vierailuni Ylläs-Hallissa mahdottoman virkistävänä. Tulen menemään sinne jatkossakin, se on varma, on hauskaa käydä paikassa, josta noin selvästi huokuu iloisen, asiakaslähtöisen tekemisen maku. Ehkä sitten kuitenkin kokeilen sitä hiihtämistäkin...?
Palveluksessanne
T
10 elokuuta 2009
Vielä helle hellii
Tervehdys kaikille, uudistin blogia, joten jatkossa KAIKKI tehdyt ohjelmat löytyvät täältä, lista on vasemmalla hieman alempana. Valokuvia taas pääsette tästä eteenpäin tarkastelemaan aivan blogin alaosasta, toivon, että kaikki vielä löytyy... Ajankohtaisimmat ja uusimmat lähetykset linkitän aivan tuohon ylös, jotta ne on helpompi löytää ja kun tulee uusia juttuja, siirrän ne listalle, siis alemmas. Näin voitte katsoa mitä vain milloin vain.
Palveluksessanne
T
Palveluksessanne
T
06 elokuuta 2009
Kesäistä päivää!
Sain juuri valmiiksi kolme uutta lähetystä: kaksi käsittelee fillarifestareita ja yksi uutta ravintolaa alueellamme. Fillarifestarithan pidettiin akselilla Senaatintori-Kontula 16.5.09 ja Timo-Jussi muisti senkin, että samana päivänä oli Euroviisut. Tapahtuma oli sekä erikoinen että hauska, saihan kerran elämässään niin halutessaan ajaa pitkin Itäväylää! Päätapahtuma pidettiin Kelkkapuistossa Kontulassa ja esiintyjinä oli muun muassa Helsingin palokunnan soittokunta. Tärkeitä vieraita vilahtelee myös filmillä, kannattaa siis kurkata.
Saimme palautetta kansalaiselta siitä, että olisi hyvä, jos kävisimme tsekkaamassa Metro Clubin toimintaa, ihan hyvä, niin siis tehtiin. Paikkahan on mainio sijainniltaan ja vaikuttaa suhteellisen monipuoliselta tarjonnaltaan, mutta parhaan kuvan saatte katsomalla itse, laitan linkit jo ah niin tuttuun tapaan tuohon vasemmalle.
Palveluksessanne
T
Saimme palautetta kansalaiselta siitä, että olisi hyvä, jos kävisimme tsekkaamassa Metro Clubin toimintaa, ihan hyvä, niin siis tehtiin. Paikkahan on mainio sijainniltaan ja vaikuttaa suhteellisen monipuoliselta tarjonnaltaan, mutta parhaan kuvan saatte katsomalla itse, laitan linkit jo ah niin tuttuun tapaan tuohon vasemmalle.
Palveluksessanne
T
11 heinäkuuta 2009
Neumannin kuulumiset
Sain juuri valmiiksi Neumannin kuulumiset, hänhän esiintyi Dingo Duo-kokoonpanolla Kelkkapuistossa Fillarifestareiden päätilaisuudessa.
Haastattelussa on otteita samaiselta keikalta. Itse en ole koskaan ollut Dingo-fani, anteeksi vain suorasukaisuuteni, mutta koostettuani lähetystä hyvän tovin, olen huomannut hyräileväni noita Dingo-klassikoita varsin ahkerasti. Täytyy sen verran avautua, että Neumann on levyttänyt vain yhden kappaleen, joka minuun on tehnyt vaikutuksen, se on "Naiselleni". Kyseessä on ymmärtääkseni Moody Blues-yhtyeen kappaleesta tehty coveri (tarkistin ja tosi on!). Se on aina saanut ihoni kananlihalle, mutta kuten huomasin, ovat muutkin kappaleet vuosien saatossa ryömineet ihoni alle...
Haastattelu itsessään on rento ja Neumannista saa sellaisen kuvan, että hän on varsin mukava mies, suosittelen kurkkaamaan!
Työpöydälläni odottaa paljon muutakin materiaalia, jotka työstän heti, kun kesä ei vie minua mennessään, malttakaa.
Palveluksessanne
T
Haastattelussa on otteita samaiselta keikalta. Itse en ole koskaan ollut Dingo-fani, anteeksi vain suorasukaisuuteni, mutta koostettuani lähetystä hyvän tovin, olen huomannut hyräileväni noita Dingo-klassikoita varsin ahkerasti. Täytyy sen verran avautua, että Neumann on levyttänyt vain yhden kappaleen, joka minuun on tehnyt vaikutuksen, se on "Naiselleni". Kyseessä on ymmärtääkseni Moody Blues-yhtyeen kappaleesta tehty coveri (tarkistin ja tosi on!). Se on aina saanut ihoni kananlihalle, mutta kuten huomasin, ovat muutkin kappaleet vuosien saatossa ryömineet ihoni alle...
Haastattelu itsessään on rento ja Neumannista saa sellaisen kuvan, että hän on varsin mukava mies, suosittelen kurkkaamaan!
Työpöydälläni odottaa paljon muutakin materiaalia, jotka työstän heti, kun kesä ei vie minua mennessään, malttakaa.
Palveluksessanne
T
17 kesäkuuta 2009
For those about to - let there be rock
Jo aamusta oli herkeämätöntä väreilyä ilmassa. Odotettu päivä oli viimein koittanut. Siitä ei tullut kesän aurinkoisin mutta sade malttoi pysyä pois Helsingistä. Huolimatta sangen synkistä pilvistä jotka ympäröivät keskustaa viiden aikaan kun vaihdoin työhaalarit farkkuihin, tennareihin ja mokkarotsiin. Aikaa sitten, lippujen tultua myyntiin joulukuussa -08, sovin Markun kanssa että 17.6 käydään ennen illan kliimaksia ottamassa bisset viiden vuoden tapaamattomuuden ja kesän huikeimman rock-session kunniaksi. Ja tapaamisen iloksi. Arvatenkin Kisahallin pääty on kuin nuijalla lyöty saapuessani sinne puoli kuudelta. Äijämäistä ryhmää. Sliipatut liikeleijonat loistavat poissaolollaan. Vatsakasta pitkätukkaa, uurteista naamaa, nahkatakkia ja bändipaitaa. Tunnen oloni jotenkin kotoisaksi. Naisia en näe montaakaan. Fosters markkinoi vahvasti tuotteitaan samoin kuin Jägermeister. Jekkua kannetaan pöytään femman hintaan kiihottavalta äijävaltaisessa ympäristössä näyttävien nuorten naisten toimesta. Hankintaa ei voi vastustaa. Taustalla terassilla soi Bon Scottin viimeiseksi jäänyt albumi, Highway to Hell. Kaiketi juuri se paras. Saan ehdottoman hyvät kicksit kuulleesani biisejä joista tiedän jääväni paitsi keikalla. "Walk All over You", "Touch too much" ja " If you want Blood" virittävät tunnelman oikeaan taajuuteen. Odotusta on ilmassa. Runsain mitoin. Markun kaverit ovat minulle entuuudestaan vieraita mutta tarinan aihetta löytyy musiikin saralta. Hämmästytän itseäni hieman nuorempaa pöytäseuruetta soittamalla J. Mahlaselle. Jore näki Bon Scottin livenä kaksi kertaa. Suomen oloissa harvinainen saavutus. Vaihto-oppilasvuosi jenkeissä oli antoisa. Tälle keikalle ei Jore pääse. Kertaan seureueelleni ensimmäisen kokemukseni illan bändistä. Råsunda, Stokis. -84. Lämppärinä Van Halen. Ehkä kovin keikka allekirjoittaneelle for ever. Neljä stobee ja pari jekkua masussa kohti Stadikkaa. Ensimmäinen kontrolli on jo ennen sisäänkäyntiportteja. "Puukot ja puntarit" ensin, sitten portilla liput. Nykypäivän portsareilta löytyy jo huumoria.
Kenttäkatsomolipuista maksettiin tällä kertaa 75 egee. Paikat löytyvät aurinkokatsomon alta. Saa istua, on väljää, näkee hyvin ja on tarvittaessa sateensuoja. Mainio löytö jo tutuksi luullulta Stadikalta. Mielestämme ennen ei näille paikoille tultu kenttälipuilla. Lämppäribändi, se toinen, vetelee viimeisiään kellon tullessa kahdeksan. Sopiva väli käydä stadikan vezkissä. Matkalla haen tuplahodarin. Petyn raskaati kun nakit ovat kylmiä. Huikkaan myyjälle; "eikö tähän hintaan olisi pitänyt saada jo keitetyt nakit". Olin ehtinyt rohmuta vain yhden kolmasosan ja saan uuden hodarin, jossa nakit höyryää. Katson silmiin ja kiitän. Inhimillisyyttä on vielä olemassa. Toki katteetkin olivat kohdallaan.
Pääbändi saapuu lauteille. Mallikisatunnaristakin tuttu ja tuore "R & R train" avaa setin. Harkittu avaus mutta se ei vielä räjäytä pottia. Kolmas biisi, " Back in Black" saa stadikan pomppimaan ja taputtamaan. B Johnson ravaa noin 50 metriä pitkää lavettia yleisön keskelle. Angus riffaa vielä solmion kera. Veli Malcom ja basisti, jonka nimeä en nyt muista, näyttävät antavan kaikkensa. Pieni irvistys taustalaulun aikana ei kerro kyllästymisestä vaan ikääntymisestä ja siitä että haluaa aina antaa parhaansa. Säästelemättä. Tähän uskon kuin vuoreen nähtyäni koko setin. Muutama uusi biisi saa hieman väkeä käymään kioskilla. Mutta vanhat kolisevat ja lujaa. " Shoot to Thrill", "Thunderstruck" ja "Dirty Deeds" saavat kovimman menon. Isot valotaulut tarjoavat nykytekniikalla erittäin tarkan kuvan. Niitä tulee miltei enemmän seurattua kuin etäisyydeltä pieniltä näyttäviä soittajia. Lähellämme on viiden hyvin nuoren miehen joukko. Kaikilla on mustat bändin paidat. Ja kädet nousevat rytmikkäästi jytkeen tahdissa. Nuorimmat ovat taatusti 2000-luvun puolella syntyneitä. Rock and Roll will never die. AC/DC on siitä elävä esimerkki. Angus jaksaa hauskuuttaa, pelehtiä ja ilveillä. Ja riehua. "The Jackin" aikana hän paljastaa takamuksensa yleisön mylviessä ja liki kuolatessa. Toki bändikalsareiden peitossa. Aikanaan se oli paljas ja biisi oli "Whole Lotta Rosie". Nyt Rosie saa kunnioitusta valtavalla 15 metrisellä kuminukella, joka kapuaa täyteilman avulla ykkösrekvisiiittana toimineen junaveturin päälle ja musan tahdissa ikään kuin bylsii sitä. "Let there be rock" on Anguksen ehdoton näytös. Kursailematonta sooloa, yleisön kosiskelua, todellista "played till my fingers bled"-renkutusta. Hän on jälleen kerran illan kiistaton kunkku. Encoreina Highway to Hel(lsinki) ja For those about ja tykit. Raketit. Kaksi tuntia taattua vastinetta rahoille. Kuinka kauan kaverit jaksaa ? Rock and Rollin ylläpitäjät vilpittömimmästä päästä. Kesäilta on ollut elämys. Kiitos, AC/DC. Kello on 23:55 ja Jägerit vie T-J:n unten maille.
Kenttäkatsomolipuista maksettiin tällä kertaa 75 egee. Paikat löytyvät aurinkokatsomon alta. Saa istua, on väljää, näkee hyvin ja on tarvittaessa sateensuoja. Mainio löytö jo tutuksi luullulta Stadikalta. Mielestämme ennen ei näille paikoille tultu kenttälipuilla. Lämppäribändi, se toinen, vetelee viimeisiään kellon tullessa kahdeksan. Sopiva väli käydä stadikan vezkissä. Matkalla haen tuplahodarin. Petyn raskaati kun nakit ovat kylmiä. Huikkaan myyjälle; "eikö tähän hintaan olisi pitänyt saada jo keitetyt nakit". Olin ehtinyt rohmuta vain yhden kolmasosan ja saan uuden hodarin, jossa nakit höyryää. Katson silmiin ja kiitän. Inhimillisyyttä on vielä olemassa. Toki katteetkin olivat kohdallaan.
Pääbändi saapuu lauteille. Mallikisatunnaristakin tuttu ja tuore "R & R train" avaa setin. Harkittu avaus mutta se ei vielä räjäytä pottia. Kolmas biisi, " Back in Black" saa stadikan pomppimaan ja taputtamaan. B Johnson ravaa noin 50 metriä pitkää lavettia yleisön keskelle. Angus riffaa vielä solmion kera. Veli Malcom ja basisti, jonka nimeä en nyt muista, näyttävät antavan kaikkensa. Pieni irvistys taustalaulun aikana ei kerro kyllästymisestä vaan ikääntymisestä ja siitä että haluaa aina antaa parhaansa. Säästelemättä. Tähän uskon kuin vuoreen nähtyäni koko setin. Muutama uusi biisi saa hieman väkeä käymään kioskilla. Mutta vanhat kolisevat ja lujaa. " Shoot to Thrill", "Thunderstruck" ja "Dirty Deeds" saavat kovimman menon. Isot valotaulut tarjoavat nykytekniikalla erittäin tarkan kuvan. Niitä tulee miltei enemmän seurattua kuin etäisyydeltä pieniltä näyttäviä soittajia. Lähellämme on viiden hyvin nuoren miehen joukko. Kaikilla on mustat bändin paidat. Ja kädet nousevat rytmikkäästi jytkeen tahdissa. Nuorimmat ovat taatusti 2000-luvun puolella syntyneitä. Rock and Roll will never die. AC/DC on siitä elävä esimerkki. Angus jaksaa hauskuuttaa, pelehtiä ja ilveillä. Ja riehua. "The Jackin" aikana hän paljastaa takamuksensa yleisön mylviessä ja liki kuolatessa. Toki bändikalsareiden peitossa. Aikanaan se oli paljas ja biisi oli "Whole Lotta Rosie". Nyt Rosie saa kunnioitusta valtavalla 15 metrisellä kuminukella, joka kapuaa täyteilman avulla ykkösrekvisiiittana toimineen junaveturin päälle ja musan tahdissa ikään kuin bylsii sitä. "Let there be rock" on Anguksen ehdoton näytös. Kursailematonta sooloa, yleisön kosiskelua, todellista "played till my fingers bled"-renkutusta. Hän on jälleen kerran illan kiistaton kunkku. Encoreina Highway to Hel(lsinki) ja For those about ja tykit. Raketit. Kaksi tuntia taattua vastinetta rahoille. Kuinka kauan kaverit jaksaa ? Rock and Rollin ylläpitäjät vilpittömimmästä päästä. Kesäilta on ollut elämys. Kiitos, AC/DC. Kello on 23:55 ja Jägerit vie T-J:n unten maille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)